Onko se niin perkeleellistä ymmärtää, että jos koira on pienempi kuin hyvinsyönyt rotta, se ei siitä huolimatta saa haukkua ja räksyttää?? Jos se ei vaikene puolentoista tunnin vierailun aikana kuin kerran viideksi minuutiksi, siitä voi jo sanoa, että se on ihan helkkarin huonotapainen ja jos ei sitä jouda lopettaa, niin omistajansa joutaisi ainakin lopettaa.
Olimme kylässä, kaverin syntymäpäivillä. Ensinnäkin: kaikki täyttävät nykyään kolmekymmentä. Se on kaveripiirin ikä tällä hetkellä.
Toiseksi: kaikki ovat eronneita, karanneita, uudelleen naimisissa ja yksinhuoltajia. Mikä perkele näitä vaivaa, missä on kunnon vanhanaikainen sitoutuminen?
Kolmanneksi: kylään mennään enää kutsuttaessa. Usein törmää ystävään/kaveriin/tuttavaan kaupassa ja siinä se kiemurtelee ja harmittelee, ettei ole tullut käytyä kylässä. Sitten se lupaa tulla käymään kylässä heti ensi viikolla ja miten käy? Ei näy, ei kuulu. Seuraavan kerran törmätessä sama ihminen on taas ihan helkkarin vaivautunut.
Viime yönä menin nukkumaan liian myöhään, koska tulin töistä myöhään. Ensin piti syödä iltapalaa ja sitten vielä lukea meilit ja vasta sitten menin sänkyyn pyörimään. Juuri, kun ehdin nukahtaa, mikä ei tapahtunut aivan heti, heräsin siihen, kun mies hyväili minua ja oli ilmeisesti seksiä vailla. Mikäs siinä.
Siinä sitten virkistyin sen verran, ettei uni taaskaan tullut heti silmään. Pari tuntia pyörittyäni nukahdin taas, kunnes aamulla hyvin aikaisin heräsin siihen, että koira nuoli varpaitani.
Kiitos vaan koko perheelle ihan helkkarin pitkistä ja ehjistä yöunista.
Ei pidä mennä töihin ja kuvitella, että osaa käyttää sellaisia koneita, joita ei osaa käyttää.
Se ei todellakaan ole oikea toimenpide, että sähkökatkon jälkeen painellaan kaikkia nappeja koneessa, joka pyörittää kahden kilon metallimurikkaa parituhatta kierrosta minuutissa ympäriympäriympäri ja työkalut viuhtoo siinä ympärillä. Se ei ole oikea toimenpide, vaikka se ammattilaisempi kaveri siinä vieressä olisi tehnyt juuri niin. Jos et mitään ymmärrä isoista, vaarallisista koneista, pidä näppisi kurissa.
Yksi vitun torvi yritti kai hajottaa koko sorvin, kun paineli nollapisteen ja työkalujen mitat uusiksi ja laittoi sitten ohjelman käyntiin. Hirmuinen pamaus ja yksi työkalu paskaksi, mutta tuon tyypin kanssa työskennellessä on näköjään mahdollisuudet suuronnettomuuteen.
Meillä töissä on kivoja poikia, ja olen tutustunut niihin ihan kohtuullisen hyvin puolen vuoden aikana. Joskus olen huokaillut, että jos olisin vapaa ja villi, mitä en ole, niin olisi kyllä mistä valita, mukavia ja kivannäköisiä poikia, eikä ketään muita naisia töissä. Ihan kivaa, joo. Siinä voisi luikerrella sydämeen aika helposti, ja olenhan jo muistanut flirttailla ja olla ihana nainen. Vitsinä olen heittänyt jopa, että olen helppo saada, hankala pitää jos haluaa ja vaikea päästä eroon jos sellaiseen on tarvetta ja että kyllähän minä kenen tahansa mukaan lähden, jos jaksaa tarpeeksi kauan vongata. Huonoja perjantai-illan juttuja.
Tämän PMS-oireisiin kuuluu sen pohtiminen, onko tämä nykyinen suhde nyt se oikea ja onko tämä nyt kestävää. Yhden päivän ajan joka kuukausi olen viittä vaille eroamassa, kunnes menkat alkavat ja kaikki on taas hyvin. Tämä on hämmentävää, koska miehessä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, kiltti ja ihana ja rakastettava ja tasa-arvoinen, juuri sellainen Se Oikea, jonka kanssa tämä viihtyy ja jota tämä rakastaa.
Toivoa sopii, että selkäranka edes tässä pitäisi ja aikomus on paras mahdollinen: pysyä lujana. Ei ole ollenkaan viisasta a.) pettää, b.) naida yhtä miestä töissä, jossa on viitisenkymmentä muutakin miestä tai c.) antaa sopimattomia lausuntoja omasta helppoudestaan.
Välillä huokailututtaa tuolla työelämässä, kun on ihmisiä, kenen kanssa ei kemiat pelaa yhteen ei sitten millään. Onneksi 80 prosenttia työkavereista on inhimillisiä ja osaavat hommansa. Ei tämäkään osaa, mutta yrittää parhaansa ja kun on siitä puhuttu avoimesti esimiehen ja duunikavereiden kanssa, sillä ahkeruudella ja ahkeralla kyselemisellä välttää monta isoa vahinkoa.
Jos tää joskus laittais oman firman pystyyn, niin tää ei uskaltais palkata ketään ilman luonnetestejä, tuntikausien haastatteluja ja käytännön koetilanteita. En edes pienintä apulaista, koska sellaisella apulaisella on ratkaiseva merkitys niiden työviihtyvyyteen, joita se avustaa. Ja jokainen perhanan pöllö antaa kuvaa yrityksestä ulospäin, ja jostakin syystä ihmiset muistaa aina sen negatiivisen sen sijaan, että muistaisivat sen näppärän työntekijän siinä vieressä.
