Kuulin tänään ystävästä, jolle on käynyt huonosti tai ainakin noin ulkoisesti aika huonosti.

Yksinhuoltajaäiti tapasi ihanan miehen, jonka kanssa otti kihlaustatuointeja ja vietti perhe-elämää ja kaikki oli hyvin. Sitten vuoden päästä kaikki alkoikin mennä päin persettä, mies ryyppäsi ja tuhlasi perheen ruokarahat ja alkoi vielä väkivaltaiseksikin. Erohan siitä pamahti.

Ja ystävä oli jo ehtinyt pamahtaa paksuksi, aikomattaan. Nyt hän on raskaana ja yksin. Onneksi ylpeänä ja onnellisena olevasta ja tulevasta lapsesta, molemmista. Ja aina on ystävät, jotka tarjoavat avuksi olkapäätä, rahaa ja ruokaa.

Elämä jatkuu.