Kritiikkiä lasten kasvatuksesta tulee eniten lapsettomilta ihmisiltä. Lapsettomien elämänkokemus lapsista voi olla hyvinkin rajallinen. Kaverini, jolla ei itsellään ole lapsia, hoitaa usein miehensä pikkuveljeä, joka on samanikäinen kuin minun lapseni. Tuo toinen poika on kasvanut maalla, “pellossa”, eli hänellä ei ole juuri minkäänlaisia estoja tai pelkoja. Kaverini mielestä niin pitäisi kasvattaa kaikkia lapsia ja muunlaiset lapset ovat vääränlaisia.

Minun lapseni on kasvatettu kaupungin leikkipuistoissa ja kerhoissa, joissa tekemistä rajoitetaan ja ohjataan melko lailla. Lapseni kysyy aina ennen tekemistä, saako näin tehdä ja kuuluuko näin tehdä. Hän on oma-aloitteinen, mutta huomattavasti arempi omin päin tekemään mitään, mistä olen ihan kiitollinen, sillä onnettomuuksien riski pienenee.

Lapset viihtyvät hyvin yhdessä. Minusta tuo toinen lapsi on reipas ja mukava ja hyvää seuraa omalleni. He voivat oppia toisiltaan paljon, tuo vieras poika minun lapseltani tarkkuutta ja huolellisuutta ja minun lapseni tuolta toiselta kädentaitoja ja oma-aloitteisuutta.

Ystävättäreni on ongelma. Hän katsoo asiakseen päivitellä lasten eroavaisuuksia ja sitä, miten minun lapsestani pitäisi “opettaa” samanlainen kuin tuosta toisesta. Joissakin kasvatusasioissa hän menee liian pitkälle (ollen samoilla linjoilla tuon pojan äidin kanssa), esimerkiksi elokuvia ja televisiota tuo alle kouluikäinen poika saa katsoa rajoituksetta, enkä tarkoita tällä suurta määrää, vaan laatua: aikuisten elokuvia, väkivaltaa, seksikohtauksia. Joissakin asioissa hän on hyvin jyrkkä: yhtään ei saa itkeä, vaikka mitä kävisi. “Ei se oikeasti sattunut”, olen kuullut hänen usein sanovan minun lapselleni. “Jotakin on vialla tuossa lapsessa, kun se aina vänisee”, hän sanoo.

Nielen kiukkuni ja jatkan omalla linjallani, johon kuuluu keskustelut lapsen kanssa ja tiukat rajat asioille. Arvostan lastani enkä koskaan ajattele, että hänen tulisi olla kuten kaikki muutkin. Enhän ajattele niin tuosta toisesta pojastakaan. Hänkin on yksilö ja arvokas omana itsenään ja hieno poika onkin.

Olen huomannut, että lapsissa on eroja sekä alunperin, että ympäristön vaikutuksesta johtuen. Lapsia ei voi eikä pidä tasapäistää. On olemassa rasavillejä ja on olemassa ujompia lapsia. Ei se ole vika, vaan ominaisuus.