perhe-elämä, naisen elämäFebruary 22, 2006 2:27 pm

Viikonloppuna puhuin mieheni kanssa uudesta autostani, se kun kiinnostaa minua ihan kaikkein eniten koko maailmassa tällä hetkellä. Puhuimme bensa- ja dieselkoneiden ajo-ominaisuuksista ja jostakin vasta julkaistusta rengastestistä. Pohdiskelimme myös jakopäänhihnan ja -ketjun hyviä ja huonoja puolia.

Ystävätär tokaisi: “Mä en kyllä jaksais puhua noin paljon autoista.”

Toissaviikolla pääsin ajamaan moottorikelkalla. Se oli huisin hauskaa. Tänä talvena olen kokeillut myös mönkijää, ja sekin oli hauskaa. Mieheni yritti hetken verran lokeroida minut siihen lokeroon, jossa miehet ostaa hupivehkeitä ja naiset valittaa niistä, muttei onnistunut. Minä vain kannustin häntä ostamaan moottorikelkan, kun sopiva kohdalle sattuu. Eikä tarvitse olla perhemalli.

Minä en ole varmaan ollenkaan nainen, kun en himoitse yleiskonetta. Itse asiassa minä loukkaantuisin verisesti, jos saisin yleiskoneen joulu- tai syntymäpäivälahjaksi.

koiran elämääFebruary 21, 2006 5:07 pm

Kun annetaan koiralle matolääkettä, jota muuten annetaan ennaltaehkäisevästi, ei silloin, kun peräpäästä roikkuu jo matoja (jotka eivät välttämättä edes roiku, vaan ovat siellä piilossa tehden tuhoaan), niin sitä annetaan sen laatikon ohjeen mukaan. Ei mitenkään mutu-tuntumalla tai arviosta.

“Mä annoin yhden napin viime keväänä, kyllähän se riittää.” (45-kiloiselle koiralle. Ei riitä. Kahdesti vuodessa, painon mukaan.)