Selän takana

Olen lihonut taas, koska on syksy ja pimeää enkä voi estää itseäni syömästä. Se on ällöttävää, koska minun toinen nimeni on Itsekuri. Haluan olla hoikka ja ihana etenkin omasta, mutta myös muiden mielestä, ja se onkin helppoa keväisin ja kesäisin, kun on mukavaa olla ulkona eikä mieli vaeltele alamaihin.
Minusta tuntuu, että järjestän itselleni valohoitoa. Jossakin etelän auringossa. Äkkilähtö, vaikka ensi viikolla.

Tai voihan siitä vaikka haaveilla.

Olen tänään nähnyt ehkä elämäni huonoimman elokuvan. Sain trauman enkä enää koskaan mene elokuviin.

Kiitos haasteesta. Yritin poistaa kommenttien moderoinnin onnistumatta siinä.

1. En pureskele kynsiäni, vaikka se näyttää siltä. Niin ällöttävää kuin se onkin, puhdistan kynnenalusiani, kun näytän siltä, että pureskelen kynsiäni.
2. En pidä suljetuista ovista. Tämä menee välillä neuroottiseksi.
3. En pysty keskittymään television ääressä elokuvaan/ohjelmaan. Jo noin viiden minuutin kuluttua elokuvan alkamisesta minun täytyy mennä puuhastelemaan jotain muuta (pesen vessan, silitän pyykkiä, tyhjennän tiskikoneen). Tämä ei johdu siitä, ettenkö yrittäisi katsoa elokuvaa tosissani eikä siitäkään, että kotona olisi huonot olosuhteet, vaan siitä, että en pysty toljottamaan yhteen kohtaan useiden tuntien ajan. Elokuvateatterissa se onnistuu juuri ja juuri.
4. En halua istua keskellä huonetta. Yhden suunnan tulee aina olla turvattu mahdollisten hyökkäyksien varalta. Siksi siis aina seinän viereen.
5. Keittäessäni kahvia laitan ensin vähän vajaan mitallisen, jonka vajautta korvaa seuraavan mitallisen kukkuraisuus. Pari mitallista kymmenestä on oikeasti tasapäisiä, kuten kuuluu olla. Loput “tasoittavat” toisiaan.

En haasta ketään, koska en oikeastaan lue ketään enkä löytänyt viittä toimivaa/ei-kaupallista blogia Blogilistan Satunnainen blogi -toiminnolla.

Olen menossa viikonloppuna äänestämään, eikä minulla ole enää aikomustakaan vaihtaa ääneni suuntaa, mutta hauskaa pohdiskelua:

Sedän ollessa puoliammattilaispoliitikko ja sukujuurteni vahvan keskustalaiset, ei pitäisi olla epäselvää, ketä äänestäisin.

Toisaalta, omaisuuttakin minulla on ja olen kova yrittämään, joten porvarishenkeäkin löytyy.

Kolmanneksi, olen elänyt yhteiskunnan elättinä useiden vuosien ajan ennen nykyistä parisuhdetta, jonka alkuaikoina yhteiskunta hylkäsi minut mieheni elätettäväksi, koska, hmm, sehän käy töissä. Sittemmin aloin itse käydä töissä saadakseni “omaa rahaa”. Uskon siis myös voimakkaaseen yhteiskuntavastuuseen, että heikoimmistakin on huolehdittava kyseenalaistamatta heidän tilannettaan.

Väitän, että 90% ihmisistä, joilla ei ole omaa moottorikelkkaa, eivät pidä moottorikelkoista. Loput 10% ajelevat niillä firman järjestämällä safarilla ja pitävät niitä hotteina.

Yksi sukulaisnainen tokaisi naapurinsa asetettua kelkkailun kieltävät merkit mailleen talonsa lähelle:

“Se on niin tuulella käypä ja kateellinen se emäntä. Ostetaan sille moottorikelkka, niin loppu tuo ininä.”

Rahaa siis on, muttei ymmärrystä siitä, että toiset ovat muuttaneet maalle pakoon meteliä ja hälinää.

Miksi kannattaa ostaa uusi auto? Pääomakulut: järkyttävät. Öljynvaihto: 70 euroa. Jakopäänhihnan vaihto: 550 euroa. Autovero: 560 euroa/vuosi. Vakuutukset: liian monta euroa/vuosi.

Jos auto hajoaa, hinauta se merkkikorjaamolle. Jos takuuaika on juuri mennyt umpeen, et saa itse edes konepeltiä avata, koska luultavasti ajotietokone rekisteröi sen häiriöksi ja korjaustoimenpiteet, jotka tehdään näppäilemällä tietokonetta, johon autosi on kytketty, maksavat maltaita. Jos takuu oli voimassa vielä, se ei ole enää, koska olet itse yrittänyt peukaloida konetta.

Jos syysmasennus iskee, syö itsesi läskiksi, se auttaa. Kermaa, voita ja sokeria.

Oikeasti kannattaa tässä vaiheessa vuotta panostaa terveelliseen ruokaan ja vitamiineihin. Osta appelsiineja, omena tai viinirypäleitä. Popsi porkkanaa, raasta lanttuja. Se pitää mielesi virkeämpänä kuin ällöttävälle, epäterveelliselle ruokavaliolle heittäytyminen.

Radiojuontajat tekee sitä päällepuhumista. Biisi ei ole lähellekään loppunut, ja juontaja alkaa jo kertoa omasta aamupalastaan, kiitti hei sille kanavalle.

Minulla on teoria tästä asiasta. Koska muuten biisejä ei saisi soitettua tasapuolisesti, niin kaikki yli kahden ja puolen minuutin biisit on katkaistava puhumalla päälle. Muutenhan kuulijat voisi luulla, että biisi on parempi kuin muut, kun sitä soitetaan kokonaiset kolme minuuttia.

Mikä helkkarin kiire niillä juontajilla on. Kuunnellaan biisi ihan siihen loppuun tai ainakin kertsin loppuun ja pätkitään sitten. Kiitos.

Minä kuuntelen radiota varmaankin sen kahdeksan tuntia ja ylikin joka päivä.